BMW 3-sarjan E21 on itse asiassa ensimmäinen virallinen kolmas sarjan malli baijerilaisilta. Tässä autossa on tiettyjä yhtäläisyyksiä vuoden 2002 mallin kanssa, joka korvattiin E21-kompaktiautolla vuonna 1983. Tämän auton kehitys alkoi jo vuonna 1970, kun yhtiö päätti poistaa vanhentuneen 2002-mallin tuotannosta suunnittelemalla nykyaikaisemman ja suorituskyvyltään paremman auton. BMW E21 coupe -mallin ensiesittely tapahtui vuonna 1975 Münchenissä sijaitsevalla Olympiastadionilla. Yleisö otti baijerilaisten uutuuden vastaan varsin lämpimästi, ja kaikki pitivät siitä heti. Auto ei erottunut erityisellä muotoilulla. Kaikki oli tehty BMW:lle klassiseen tapaan. Ajovalot olivat pyöreät, konepelti oli tehty kiilamaiseksi ja se työntyi hieman auton rajojen ulkopuolelle, autosta ei jätetty puuttumaan merkattuja “sieraimia” ilmanottoa varten. Pieni akseliväli yhdistettynä korin kompakteihin mittoihin antoi mallille urheilulliset mittasuhteet, jotka vastasivat täysin konsernin ideologiaa.
BMW 3-sarjan E21-mallissa oli hammastanko-ohjaus ja klassinen McPherson-etujousitus. Auton takaosassa oli vipumuotoilu. Ensimmäisissä muutoksissa autoon asennettiin tuolloin yleinen nelivaihteinen manuaalivaihteisto. Vuonna 1980 siihen lisättiin viisiportainen vaihteisto. Näiden laatikoiden lisäksi oli mahdollista tavata auto kolmivaihteisella vaihteistolla. Auto varustettiin yhdistetyllä jarrujärjestelmällä. Etupyörät pysäytettiin levyrakenteella, ja takaosaa jarrutettiin rummuilla. 70-luvun puolivälissä panostettiin paljon BMW E21 -moottoreihin, jotka merkittiin M60:ksi, mutta nimettiin lopulta uudelleen M20:ksi.
Mallin historia
BMW 3-sarjan Coupe on suora seuraaja baijerilaisten Neue Klasse -mallille, jota valmistettiin vuosina 1962-1975. Mallia valmistettiin eri korimalleina, alkaen 4-ovisesta sedanista ja päättyen 3-oviseen urheilukupeen. Vuonna 1975, valtavan määrän muutosten jälkeen, yhtiön johto päätti päivittää auton ja siirtyä uuteen mallistoluokitukseen. Tämä johti siihen, että heinäkuussa 1975 E21 esiteltiin yleisölle. Tämä auto merkitsi baijerilaisten autojen uuden luokan – 3. sarjan – alkua. Auton korirakenne oli tuohon aikaan klassinen – kolmella ovella varustettu keskikokoinen coupe.
Mutta uuden auton suosiota ei havaittu vain saksalaisen valmistajan autojen fanien keskuudessa, vaan myös kilpa-ajofanien keskuudessa. BMW:n moottoriurheiluosasto kehitti ainutlaatuisen voimayksikön, joka on suunniteltu asennettavaksi kilpa-muutokseen. Sen maksimiteho oli noin 300 hevosvoimaa. Auto alkoi osallistua kilpailuihin ollen McLarenin tiimissä. Ajan myötä BMW E21 alpina b6 korvasi vanhan mallin saksalaisen autoyhtiön BMW:n kilpa-autoilijoiden tiimissä.
Sen lisäksi, että vakioversiota valmistettiin kaksiovisena coupé-korina, mallistoon kuului myös cabriolet. Tätä autoa tuotettiin kuitenkin rajoitettu erä, eikä se ollut kovin suosittu baijerilaisten fanien keskuudessa. Vuotta 1983 leimasi kolmannen sukupolven ensimmäisen mallin tuotannon valmistuminen. Kun auto oli liukuhihnalla, se sai 8 voimayksikön muutosta.
Ulkonäkö
Kuvassa on havaittavissa, että auton etuosan ulkonäköä hallitsee korin poikki kulkeva tunnusomainen säleikkö. Myöhemmin tästä päätöksestä tuli kulttimainen ja klassinen tyyli kaikille saksalaisen valmistajan autoille. E21-tyyli muistutti jonkin verran viidennen sarjan E12-muutosta.
Ensimmäinen asia, joka pistää silmään, kun katsot BMW E21:n kuvaa tai autoa henkilökohtaisesti, on konepellin kiila. Se nousee vähitellen aivan tuulilasin alkuun asti. Takavalojen väliin lisättiin musta muovipeite, joka lisäsi aggressiivisuutta mallin ulkonäköön. Pylväs oli C-muotoinen ja siinä oli tuolloin klassinen Hofmeisterin mutka, jota käytettiin lähes kaikissa BMW:n noiden vuosien autoissa.
80-luvulla ei ollut vielä tapana pinnoittaa korielementtejä sinkillä. Tuolloin käytettiin yleistä syövytyspohjustetta, jossa oli korkea fosforipitoisuus. Näin voitiin saavuttaa se, että auton koriin ei syntynyt pieniä naarmuja käytön aikana. Autot ovat kuitenkin jo melkoisen vanhoja, joten nykyajan jälkimarkkinoilta on hyvin vaikea löytää E21:tä, jonka kori on normaalissa kunnossa ja jossa ei ole ruostetta.
BMW E21:n mitat ovat, kuten jo mainittiin, suhteellisen pienet: korin pituus on vain 4359 millimetriä, leveys 1610 millimetriä ja korkeus 1379 millimetriä. Maavara on 145 millimetriä, ja akseliväliä on varattu 2560 millimetriä. Auton paino on muutoksesta riippuen 1010-1135 kiloa. Levyjen koko BMW E21 165 SR13.
Sisustus
On turha puhua auton sisätiloista ja erilaisista teknisistä komponenteista, sillä tuolloin siellä ei ollut käytännössä mitään. Vuoteen 1980 asti kaikki kolmannen sarjan mallit oli varustettu yhdellä sisustusversiolla. Vuoden 1981 jälkeen versioihin alettiin asentaa erilaisia sisustuksen yksityiskohtia niiden moottoreista riippuen.
Kuusisylinterisellä moottorilla varustetussa vuoden 1981 mallissa oli laadukkaimmat verhoilumateriaalit. Kaikissa malleissa oli sisällä kierroslukumittari, joka oli tuttu BMW 320 -sarjasta.
Moottorit
BMW 315 e21:n voimanlähteenä käytettiin M10-voimansiirtojärjestelmää, jota aiemmin kutsuttiin nimellä M98. Se tarjosi 1,6 litran työtilavuuden, jonka ansiosta se pystyi kehittämään tehoa jopa 75 hevosvoimaa. Samalla keskimääräinen polttoaineenkulutus oli noin 8,8 litraa sadalla kilometrillä. Muutoksen suurin nopeus oli 160 kilometriä tunnissa, ja ensimmäisen sadan se saavutti 14,8 sekunnissa.
BMW 316 E21:n konepellin alla oli 1,6-litrainen M10 (M41/M116) -moottori, jonka maksimiteho oli 90 hevosvoimaa. Vuodesta 1980 alkaen alettiin asentaa 2 litran työmahtimoottoreita M99. Keskimääräinen polttoaineenkulutus oli 9,5 ja 9 litraa. Tällaisen auton suurin nopeus oli 160 ja 163 kilometriä. Ensimmäinen sadas E21 tällaisilla moottoreilla ja sai 13,8 ja 12,5 sekuntia.
Muutokseen 318 asennettiin voimalaitteet M10, joita kutsuttiin myös nimillä M42 ja M118. Nämä moottorit erottuivat 1,8 litran työtilavuudesta, minkä ansiosta ne pystyivät tuottamaan 72 hevosvoiman enimmäistehon. 318. E21 kulutti noin 9,6 litraa polttoainetta, ja se pääsi ensimmäiseen sataan 11,9 sekunnissa, ja sen huippunopeus oli 168 kilometriä tunnissa.
318i-muunnoksessa käytettiin Boschin K-Jetronic-järjestelmää, mikä käy ilmi mallimerkinnän indeksistä i. Näin korvattiin vanha Solex-kaasutin. Tällaisiin autoihin asennettiin moottori M10 (M92), jonka työtilavuus oli 1,8 litraa, mikä mahdollisti BMW E21:n tekniset ominaisuudet 105 hevosvoiman enimmäistehon muodossa. Samalla sen huippunopeus oli 175 kilometriä tunnissa, ja se kulutti keskimäärin noin 8,9 litraa. Muutettu polttoaineen ruiskutusjärjestelmä mahdollisti kiihtyvyyden sataan 11,5 sekunnissa.
BMW 320 E21 -versiossa oli nelisylinterinen versio M10-moottorista (myös M43 ja M05). Voimayksikön työtilavuus oli 2 litraa. Samalla sen huipputeho saavutti 109 hevosvoimaa. Tällä moottorilla varustetun BMW E21:n ominaisuuksien ansiosta se saavutti ensimmäisen satasen 11,2 sekunnissa, kun se kulutti 10 litraa polttoainetta ja kiihtyi 173 kilometriin tunnissa.
320-mallista oli myös kuusisylinterinen versio, jossa oli mekaaninen polttoaineen ruiskutus. Se oli varustettu voimayksiköllä M20 (M60), jonka tilavuus oli sama eli 2 litraa, mutta joka erosi toisistaan 122 hevosvoiman enimmäisteholla. Tällaisen moottorin polttoaineenkulutus laski 9,9 litraan, ja huippunopeus nousi 183 kilometriin tunnissa. Auto saavutti ensimmäisen sadan metrin matkan 10,7 sekunnissa.
320i-muutos mahdollisti injektorin asentamisen, ja se varustettiin M10-moottoreilla, joissa oli 2 litran työtilavuus. Ne kehittivät maksimitehon 125 hevosvoimaan asti. Polttoaineen kulutus sataa kilometriä kohti oli 9,4 litraa. Tällaisen auton suurin nopeus oli 182 kilometriä tunnissa, ja ensimmäisen sadasosan hän sai 9,9 sekunnissa.
BMW 323i E21 oli viimeinen muutos tähän runkoon. Se oli varustettu M20 (M60) -moottoreilla, joiden suurin tilavuus oli 2,3 litraa ja jotka antoivat 143 hevosvoimaa. Tällainen voimayksikkö pystyi kiihdyttämään auton 190 kilometriin, ja ensimmäisen sadan 323-ayan sai 9,5 sekunnissa. Kulutus sataa kilometriä kohden oli noin 9,6 litraa.
On myös mahdollista löytää jälkimarkkinoilla viritys versio auton, joka oli asennettu moottori kuusi kaasuttimella 150 hevosen enimmäistehon vuonna 1980. Mutta tällaiset autot ovat hyvin harvinaisia.
Restyling
Vuoden 1979 loppu toi E21-malliin tiettyjä muutoksia. Konepellin alla olevaa tilaa suunniteltiin hieman uudelleen, mikä mahdollisti voimayksikkökäyttöisen tuulettimen sijoittamisen kuusisylinterisillä moottoreilla varustettuihin muutoksiin. Tämän vuoksi nelisylinteristen mallien jäähdytyspatterin kiinnitystä oli kuitenkin hieman muutettava, jotta jäähdytin ei siirtyisi.
Myös sisätiloihin on tehty joitakin muutoksia. Merkittävin uudistus oli ilmanvaihdon ja lämmityksen ohjauspaneelin vaihtaminen. Tänä vuonna poistui kokonaan käytöstä myös M10-nelisylinterinen moottori, joka oli varustettu injektorilla. Sitä valmistettiin vuodesta 1977 lähtien Amerikkaan vietäviin autoihin. Se korvattiin uudella M10-versiolla, jonka iskutilavuus oli 1,8 litraa ja joka oli varustettu uudella K-Jetronic Lambda -suuttimella, joka toimi yhdessä katalysaattorin kanssa.
Vuoden 1983 puolivälissä BMW:n kolmannen sarjan E21-mallin tuotanto lopetettiin, kun seuraavan sukupolven 3-sarja esiteltiin.
Sukupolvet ja kokoonpanot
Coupe 1. sukupolvi
08.1975 – 12.1982
| 315 MT | M10 (M98) | 1.6L | 75 hv |
| 316 MT | M10 (M41) | 1.6L | 90 hv |
| 316 MT | M10 (M118) | 1.8L | 90 hv |
| 318 MT | M10 (M118) | 1.8L | 98 hv |
| 318i MT | M10B18 | 1.8L | 105 hv |
| 320/4 MT | M10 (M43) | 2.0L | 109 hv |
| 320/6 MT | M20B20 | 2.0L | 122 hv |
| 320i MT | M10 (M64) | 2.0L | 125 hv |
| 323i MT | M20B23 | 2.3L | 143 hv |